Täään tuli tieto että taifuuni nro 13 menee aika läheltä.
Meinaa käytännössä sitä, että aamulla tulee uutisista tieto onko julistetty "heavy rain" -varoitus, vai vakavampi hurrikaanivaroitus. Voi toki olla ettei mitään tulekkaan ja koulua on normaalisti.
Mikäli varoitus tulee, tarkoittaa se sitä että ainakin aamun luennot on peruttu. Meikäläisellä sattuisi juuri silloin olemaan kielitunnit, joten jos tulee peruminen niin meinaa vapaapäivää meikäläiselle.
Vähän harmittaa sekin, että historian kurssin opintomatka siirtyy melkein kuukaudella mikäli lauantaina sataa vettä. Nooh jos ei tule kovin hirveästi niin taidan tehdä omatoimimatkan jonnekkin.
Ei sitä oikein ymmärräkkään millaisessa herrankukkarossa sitä Suomessa ollaan. Ei meillä ole mitään pohjanmaan pikkutulvia pahempaa. Pisti sekin jo miettimään kun heti ensimmäisellä viikolla annettiin maanjäristysohjeistus.
Siinämielessä ei tarvitse hätäillä että täkäläiset osaa rakentaa maanjäristyksen kestäviä taloja toisin kuin kiinalaiset. Täällä on muutenkin varauduttu näihin katastrofeihin hiukkasen paremmin kun muualla, sillä täällä nämä ovat kai enemmän arkipäiväisiä, mene ja tiedä.
torstai 18. syyskuuta 2008
Hartautta ja hiraganoja
Huh.
Olipas rankanpuoleinen viikonloppu. Lauantaina en tehnyt juuri mitään, mutta sunnuntaipäivä alkoi vauhdikkaasti kun lähdimme Kiotoon katsomaan Tsukimi-festivaalia. Porukkaamme kuului 3 (vietnamia ja sujuvaa englantia) puhuvaa tyttöä, yksi miespuolinen jenkki ja minä. Kiotossa festivaalialue olikin mukavasti lähellä juna-asemaa. Temppelialueen ulkopuolella oli runsaasti kojuja joissa myytiin kaikkea mahdollista väliltä perinteiset japanilaiset keksit - käsinmaalatut lyhdyt. Ja ruokaakin sieltä sai. Itse temppelialueella oli komea tanssinäytös jossa soi taustalla japanilaista musiikkia (tiedättehän se sama moukuva ääni joka kuuluu joissain Akira Kurosawan leffoissa). Paikalla oli runsaasti paikallista väkeä ja jokunen ulkomaalainenkin meidän lisäksi.
Niin ja paikalla tosiaan näkyi todella komea täysikuu, pitäisi siis ilmeisesti olla erittäin hyvä syksy.
Syötyämme paikallisessa burgeripaikassa ja kierreltyämme riittävästi menimme lähellä olevaan puistontapaiseen kuluttamaan aikaa. Kello oli tässävaiheessa noin 9 ja meillä oli noin 3 tuntia aikaa tapettavana, joten makoilimme ja filosofoimme joen rannalla kuutamon ja tähtitaivaan alla eväitä syöden. Komeaa oli.
Sitten olikin jo aika lähteä junalle ja kohti seuraavaa festivaalia. Saavuimme paikalle noin 12 aikaan. Temppeli sijaitsee mäen päällä jone menimme kaapelihissillä. Ennakkotiedoista poiketen juhla alkoi vasta klo 3, joten vuorossa oli taas temppelialueen ihastelua ja valokuvaamista. Saimme kuulla että temppeli on auki turisteille ainoastaan kyseisenä päivänä. Kannatti tulla!
Festivaali itsessään oli todella komeaa katseltavaa. Sama musiikki soi kuin edellisessä festivaalissa, ja useat kantoivat komeita lyhtyjä jotka näyttivät todella komeilta pilkkopimeässä yössä. Kulkue lähti huipulta olevasta temppelistä alempaan temppeliin kantaen jonkunsortin
arkkuja (sisälöstä ei ole mitään havaintoa, kuvia alempana). Ihmiset olivat pukeutuneet värikkäisiin kirjailtuihin seremonia-asuihin. Varsin vaikuttavaa.
Alemmassa temppelissä suoritettiin ilmeisesti jonkinlainen arkkujen tervetuloseremonia johon kuului shintopappien rukoikset ja tanssi. Päätimme lähteä kohti kotia pääseremonia loputtua, noin kello 5 ammulla. Ohjelmassa olisi vielä ollut kalojen ja lintujen vapauttaminen, mutta emme katsoneet sitä 3h odottamisen arvoisiksi. Alkoi väsy painaa.
Kaikenkaikkiaan unohtumaton kokemus. Veti ihan hiljaiseksi millaisella arvokkuudella ja hartaudella kulkue eteni.
Tiistai-aamuna olikin sitten ensimmäinen hiraganakoe. Heräsin maanantaina jo 2 aikaan päivällä joten vähän piti paneutua. Hyvin se kuitenkin meni. Nou hätä.
Loppuun parhaita paloja reilun 100 otetun kuvan joukosta.
Ensimmäiset 6 ovat Kioton festivaaleilta. Loput toisesta festivaalista.
Osa kuvista on hiukka huonoja johtuen pimeydestä.
Ensimmäisessä kuvassa arkut jotka kannettiin temppelikukkulalta alas. Toisessa kuvassa kulkue on valmistautumassa lähtöön temppelin sisällä.
Olipas rankanpuoleinen viikonloppu. Lauantaina en tehnyt juuri mitään, mutta sunnuntaipäivä alkoi vauhdikkaasti kun lähdimme Kiotoon katsomaan Tsukimi-festivaalia. Porukkaamme kuului 3 (vietnamia ja sujuvaa englantia) puhuvaa tyttöä, yksi miespuolinen jenkki ja minä. Kiotossa festivaalialue olikin mukavasti lähellä juna-asemaa. Temppelialueen ulkopuolella oli runsaasti kojuja joissa myytiin kaikkea mahdollista väliltä perinteiset japanilaiset keksit - käsinmaalatut lyhdyt. Ja ruokaakin sieltä sai. Itse temppelialueella oli komea tanssinäytös jossa soi taustalla japanilaista musiikkia (tiedättehän se sama moukuva ääni joka kuuluu joissain Akira Kurosawan leffoissa). Paikalla oli runsaasti paikallista väkeä ja jokunen ulkomaalainenkin meidän lisäksi.
Niin ja paikalla tosiaan näkyi todella komea täysikuu, pitäisi siis ilmeisesti olla erittäin hyvä syksy.
Syötyämme paikallisessa burgeripaikassa ja kierreltyämme riittävästi menimme lähellä olevaan puistontapaiseen kuluttamaan aikaa. Kello oli tässävaiheessa noin 9 ja meillä oli noin 3 tuntia aikaa tapettavana, joten makoilimme ja filosofoimme joen rannalla kuutamon ja tähtitaivaan alla eväitä syöden. Komeaa oli.
Sitten olikin jo aika lähteä junalle ja kohti seuraavaa festivaalia. Saavuimme paikalle noin 12 aikaan. Temppeli sijaitsee mäen päällä jone menimme kaapelihissillä. Ennakkotiedoista poiketen juhla alkoi vasta klo 3, joten vuorossa oli taas temppelialueen ihastelua ja valokuvaamista. Saimme kuulla että temppeli on auki turisteille ainoastaan kyseisenä päivänä. Kannatti tulla!
Festivaali itsessään oli todella komeaa katseltavaa. Sama musiikki soi kuin edellisessä festivaalissa, ja useat kantoivat komeita lyhtyjä jotka näyttivät todella komeilta pilkkopimeässä yössä. Kulkue lähti huipulta olevasta temppelistä alempaan temppeliin kantaen jonkunsortin
arkkuja (sisälöstä ei ole mitään havaintoa, kuvia alempana). Ihmiset olivat pukeutuneet värikkäisiin kirjailtuihin seremonia-asuihin. Varsin vaikuttavaa.
Alemmassa temppelissä suoritettiin ilmeisesti jonkinlainen arkkujen tervetuloseremonia johon kuului shintopappien rukoikset ja tanssi. Päätimme lähteä kohti kotia pääseremonia loputtua, noin kello 5 ammulla. Ohjelmassa olisi vielä ollut kalojen ja lintujen vapauttaminen, mutta emme katsoneet sitä 3h odottamisen arvoisiksi. Alkoi väsy painaa.
Kaikenkaikkiaan unohtumaton kokemus. Veti ihan hiljaiseksi millaisella arvokkuudella ja hartaudella kulkue eteni.
Tiistai-aamuna olikin sitten ensimmäinen hiraganakoe. Heräsin maanantaina jo 2 aikaan päivällä joten vähän piti paneutua. Hyvin se kuitenkin meni. Nou hätä.
Loppuun parhaita paloja reilun 100 otetun kuvan joukosta.
Ensimmäiset 6 ovat Kioton festivaaleilta. Loput toisesta festivaalista.
Osa kuvista on hiukka huonoja johtuen pimeydestä.
Ensimmäisessä kuvassa arkut jotka kannettiin temppelikukkulalta alas. Toisessa kuvassa kulkue on valmistautumassa lähtöön temppelin sisällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)