Tekniikan ihmeitä

Mikään ei ole niin viisas kuin Japanilainen insinööri.

TM (Tekniikan Metsäylioppilas) testasi erilaisia laitteita/härpäkkeitä.
Aloitetaan kahvipussista.
Pakkauksessa tulee 8 kappaletta kahvipusseja jotka viritetään
kahvikupn päälle, jonka jälkeen kaadetaan kuuma vesi pussiin.
Hetken kuluttua sinulla on kupillinen kuumaa kahvia.



Kiitämme kahvin hyvää makua ja hintaa (189 jeniä joka on noin 1.2€).
Toisaalta yhdestä pussista ei saa kuin yhden kupin kahvia maun kärsimättä.
Kaikenkaikkiaan hieno keksintö (aamukahvia!)

Seuraavana ovat juoma-automaatit. Tuotteet ovat varsin halpoja (100 - 140 jeniä =hieman alle euro). Valikoima on merkillinen, mutta hyvä. Esimerkiksi asuntolan omasta automaatista saa pääasiassa kylmiä tee- ja kahvijuomia. lisäksi on onneksi saatavilla myös normaaleja limppareita, sillä teejuomat ovat melko ilkeän makuisia (kahvijuomat ovat vielä testaamatta). Täältä saa myös olutta automaateista tien varsilta :)




Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä on vessanpönttö.
Nämä ovat varsin merkillisiä ilmestyksiä. Istuinrengas on lämmitetty, huuhdellessa pönttö soittaa haluttaessa musiikkia, ja pönttö suihkuttaa vettäkin jos haluaa. Luulen, että symbolit puhuvat puolestaan. Huuhtelu tapahtuu muuten pöntön yläpuolella olevasta vivusta (hanaliittimen vasemmalla puolella)




Sellaista tällakertaa, taas väysttää nii järkysti ettei mitään rotia. Asiaan vaikuttaa se, että äsken olleessa open ceremonyssä oli ylenpalttinen tarjoilu japanilaisia ruokia seisovasta pöydästä.
Hyvää oli :)
Huomenna odottaa matka Kiotoon, saattaapi olla lystiä.


P.S Jet Lag painaa vieläkin, kohta vois alkaa nukkumaan...

Orientaatiota & Väliraportti

Näin se homma etenee.

Vimein alkaa olla orientaatiojakso ohi. Japanilainen tili aukeaa jossainvaiheessa, kursseille on ilmottauduttu ja opiskelijakortti hankittu.
Otin kielikurssien lisäksi Japanin historiaa ja uskontoja (pääasiassa shintolaisuutta ja budhalaisuutta) käsittelevät kurssit. Erikoisimmasta päästä valinnaisia kursseja olisi ollut esimerkiksi savenvalanta-, kalligrafia-, tai animekurssi. Kursseille pääsy ratkaistaan varsin mielenkiintoisella tavalla: Jokainen opiskelija nostaa hatusta numeron. Homma toimii siten, että esimerkiksi henkilö joka saa numeron 1, saa valita ensimmäisena kurssinsa ja numero 2 toisena jne. Kursseille otetaan vain tietty määrä opiskelijoita, joten alkupään numero on varsin hyvä juttu.
Itse sain numeron 115 joka on aika hyvä, huonoimmat olivat noin 460~.

Hintataso on heiman yllättänyt. Ei täällä loppuunsa ole kovin kallista. Kauppalaskut ovat hiukan pienemmät kuin suomessa. Muita yllätyksiä ovat olleet esimerkiksi pyörän rekisteröiminen.
Pyörä pitää rekisteröidä ostettaessa, ja mikäli sinut tavataan pyöräilemästä muulla kuin omalla pyörälläsi napsahtaa sakko, ja pahimmillaan syyte varkaudesta (on varsin vaikea selittää että tämä on kaverin pyörä, koska kaikki pyörävarkaat yrittävät tietenkin käyttä samaa tekosyytä). Pyörä pitää rekisteröidä myös yliopistolla, jotta sen saa parkkeerata yliopiston pyöräparkkiin.
Lisähupiä tuottaa se, että myös kannettavat tietokoneet on rekisteröitävä, tai muuten internetti ei toimi enää parin ensimmäisen viikon jälkeen...
Epäilen että japanin yhteiskunnassa kaikkeen on olemassa ovat kaavakkeensa, ehkäpä siksi täälä asiat toimivat kuin sveitsiläinen kello.

Juomista on pakko tilittää, sillä onnistuin eilen ostamaan pähkinän (!) makuista mehua. Meinasi muuten jäädä juomatta. Täällä on muuten epäkohteliasta, tai jopa loukkaavaa juoda limpparia (tai mitään muutakaan) kävellessä. Juoma tulee juoda automaatin vieressä, ja pudottaa pullo juomisen jälkeen kierrätyssäiliöön. Juoma-automaattela löytyykin kadulta noin 100m välein. Taidankin illalla kirjoittaa lisää näistä japanilaisista laitteista ja keksinnöistä kuven kera, varsinkin siitä lupaamastani vessanpönttöjutusta.

Lopuksi hieman kampusaluetta. Kampukselle on muuten jyvitetty ovelasti McDonalds, Seattle Coffee sekä kauppa. Ensimmäistä yritän välttää, mutta jäkimmäiset olen huomannut varsin käteviksi. Yliopistorakennukset sinällään ovat hieman mahtipontisen näköisiä ja suuria. Luokkatilojen lisäksi kampusalueelta löytyy myös japanilainen puutarha ja urheilukenttä.

Ylempi kuva on Main Administration building ja alempi hieman enemmän oikealle päin otettu kuva. Kampusalue näyttää varsin tyhjältä, sillä paikallisten opiskelu alkaa pääosin vasta 25. päivä.

Aamuherätyksiä, visa electroneja ja vihreää teetä

Kävipä sitten niin, että aamulla meinasin nukkua pommiin.

Aamujärkytyksestä toivuttuani onnistuin lukitsemaan visa electronini näppäilemällä tunnusluvun väärin 3 kertaa, ja sitten tulikin arrrmoton kiire pankkiin. Ehdin sisään 5min ennen sulkemisaikaa ja sain kuin sainkin nostettua rahani (jotka pystyin helposti vaihtamaan lentokentällä jeneihin). Rahahuolet hoidettuani ja vuoden viimoiset kebabit nautittuani matkustin bussilla Helsinki-Vantaalle. Kiltti finnairin täti ei laskuttanut kevyestä laukun ylipainosta mitään ja muutenkin homma toimi kuin junan vessa. Lento oli, kuten arvata saattaa, pitkä ja puuduttava (reilut 9h). Asiaa eivät ainakaan auttaneet sentyyppiset superlefat kuin speed racer ja noku nevöhöörd jenkkiraina. Matkan aikana sain jopa tölkillisen japanilaista olutta, ihan oluelle se maistui.

Vinkeää kansaa nämä japanilaiset, rakentaavat lentokentän mereen. Vielä 15s ennen koneen kosketusta maahan ikkunasta ei edes näkynyt koko maata. Koko lentokenttä on rakenenttu mereen tehdylle niemelle (saattaa olla myös saari, pitää tarkistaa kartasta). Kentästä matkustimme muiden lentokoneella saapuvien opiskelijoiden kanssa Osakan läpi tänne Hirakataan. Matka kesti noin puolitoista tuntia.

Lämpöä piisaa, vaan sitä kosteutta! 28C vaikuttaa oikein kivalta kesäkeliltä, ja se olisikin ilman tuommoista varovasti arvioiden 80% ilmankosteutta. Siunattuja olkoon ilmastoitilaitteiden kehittäjät.

Muu poppoo näytäisi koostuvan pääasiassa jenkkiläisistä (sain yhden kämppikseksikin) joita on vähintään puolet koko porukasta, loput ovat ympäri maailmaa saapuneita.

Sitten näistä juomista. Vihreä teejuomahan kuulostaa ihan kokeilemisen arvoiselta idealta, eikö?
VÄÄRIN!
Karmeaa sotkua on se, maku on täsmälleen sama kuin vihreässä teessä joka on unohtunut syyskeleihin ulos. Kylmää ja tylyn ynseää. Toisaalta Fanta grape osoittautui varsin hyväksi janojuomaksi. Nestettä kuluukin varsin järkyttäviä määriä johtuen ilmastosta.

Seuraavassa numerossa TM (Tekniikan Metsäylioppilas) testaa Japanilaisen vessanpöntön.


Loppuun kuvakimara:

Täälläkin osataan todistettavasti uittaa tukkeja:














Kuvia kämpästä 1 & 2






























Ja siitä vielä bussin ikkunasta randomiotos